Pauliina

Pauliinan nykyiset vaiheet, sopii kommentoida. Saatan antaa osoitteen (vaan saatanpa jättää antamattakin).  

Luin Yrsa Steniuksen kirjan. Nyt haluaisin lukea ne kaikki. En tajua miten kukaan voi kirjoittaa noin ytimekkäästi mutta kuitenkin tunnelmia kuvaillen. Sitä paitsi kirjassa kerrottiin paitsi Steniuksesta itsestään, myös hänen koiristaan. Ja sehän on vaan plussaa.

Tylsää meemiä taas. Ja vielä shuffle-kappalehaulla iTunesista. Voisi ehkä lukea ylihuomiseen tenttiinkin. Sivuja on yli 200, luettuja n. 25. No, tehdään nyt tämä ensin pois tieltä. Hupailua saan ainakin siitä, että soittolistoiltani löytyy biisejä paitsi pop-rock-sekvenssiltä, myös ristiretkiviisuja ja nykymusiikkia.

( Klik-klikCollapse )

Mainostan nyt vielä täälläkin, vaikka pitäisikin olla jo menossa sänkykaupoille kaupunkiin. Niin. Mainostan oletusarvo n kirjoittamaa blogia Pessimismi ja Illuusia. Kun se nyt vaan on niin hyvä! Osaisinpa itsekin kirjoittaa moista pohdintaa. Ja haha, oispa mullakin älliä moiseen. Vastaavia blogeja löytyy esim. talouden alalta (vaikka kuinka paljon) ja politiikasta. Sen sijaan sairauksiin tai hyvin-/pahoinvoinnin ja yhteiskunnan suhteeseen liittyen tiedän vain yhden verrattavissa olevan, nimittäin Jenni-Juulian Vammaisen vartalon kuvat. Vvk:n missio on laadultaan hieman toinen kuin Pessimismin, mutta vertasinpa nyt kuitenkin. Haluan lisää näitä, kautta rutisevien nivelteni! Etenkin nyt kun aivoni saavat sen verran rasvaa että kognitiiviset kykyni ovat valmiita vastaanottamaan hieman tasokkaampaakin tekstiä.

Tiivistelmä: Kaipaan lisää kantaaottavia tekstejä blogimaailmaan. Nih.

Ei mulla sit muuta.

Nappasin meemin Facebookista. Ei oikein siellä jaksa ainakaan toistaiseksi innostua vastaavasta.


Rules:
* Grab the book nearest you. Right now.
* Turn to page 56.
* Find the fifth sentence.
* Post that sentence along with these instructions in a note to your wall your blog.
* Don't dig for your favorite book, the coolest, the most intellectual. Use the CLOSEST.

Selasin googlen kuvahakua kohdasta "french horn" ergonomia-tehtävämme kunniaksi, etsien sopivia kuvia powerpoint-pläjäykseen. Löysin mielestäni hianoja metamorfoosikuvia. Kannattaa vilkaista. Alla yksi näytiksi.

Kirsi Haapala kirjoitti Beigbederin innoittamana tuotemerkeistä. Päätin itsekin listata mitä tuotemerkkejä tästä koneen äärestä on silmäyksellä nähtävissä (täytyy laittaa valot päälle, muuten en näe mitään. Tapanani on istua hämärässä, etenkin kun illat pimenevät yhä aikaisemmin enkä saa aikaiseksi kävellä valonkatkaisijalle, joka on huoneen toisella puolella).

Sitten siihen listaani:

Fazer (piano), Mercantil (mappi), Sony Ericson (kännykkä), Walkman (kännykkä), Apple (läppäri), JVC (kaiutin ja cd-soitin), Nissan (mainos Nyt-liitteessä), Leiras (lääkkeet), Geepap (kirjanen), Post-it (ei tarvinne selittää), Jenkki (purkkapussi), Fuji (tyhjä cd), Apple (Mac Mini), Acer (tietokoneen monitori), Panasonic (kamera), Herlitz (luentomuistiinpanovihko), Marimekko (laukku), Blistex (huulirasva), Yamaha (viritinvahvistin), Quicksilver (olkalaukku), Veromoda (paperikassi täynnä vaatteita, menossa Uffiin), Umbro (kenkälaatikko kirjahyllyssä, täynnä kaikkea paperisälää). Jestas.

Kukkahattutätimäisesti kauhistelen. Mainosten stereotypioihin perustuvalle kielelle tulee immuuniksi, samoin ajatukselle että tavarat, roinat ja kamppeet eivät olisikaan kaiken a ja o. Pakko saada! Himo shoppailla! Ihania tavaroita! Mäkin haluan! Mihin katosi aineeton ilo, hyvinvointi joka ei perustu omistamiseen ja romujen hankkimiseen? Tunnen olevani ulkopuolinen, kun en jaksa katsoa samoille juonenkäänteille perustuvia tv-sarjoja vartin välein toistuvine mainospläjäyksineen, enkä ole kiinnostunut siitä, missä kohti säärtä saappaanvarsi kohtaa hameenhelman. Heikkouteni minullakin, tietysti. Mutta peräänkuulutan maalaisjärkeä ja omaa pohdintaa: Ovatko markkinat meitä varten, vai me markkinoita? Ja onko asetelmassa jotain vääristynyttä?

Punaisen kuningattaren periaatteessa kitaroiva Lauri oli postannut hienon linkin Facebookiin. Monet kuvista oli suoraan mun lapsuuden (ja vähän aikuisuudenkin, eh) peloista. Kannattaa käydä katsomassa: http://www.soothbrush.com/children-fear-photography/

Oi-oi, kävin torstai-iltana ykkösellä kääntymässä, ja sain Tiinalta runon!

"Hän kertoo lukeneensa
hevosesta jolle tehtiin
silmälasit ja joka voittaa
taas raveja. Ja että hän ei
haluaisi elää elämäänsä uudelleen.
hän on ajatellut lähtemistä
ja päättänyt jäädä".

Suloista.